Jaana ja kirkko

Kirkko on joukkoliikennekulkuneuvo

Pysäkeiltä noustaan kyytiin ja lähdetään pois. Kanssamatkustajia ei voi valita. Viereen voi istua kuka tahansa. Kaste on rajoittamaton matkustusoikeus lähtöpaikasta määränpäähän.

Suhteeni kirkkoon on intohimoinen: kirkko on toisaalta rakas ja tärkeä toisaalta se aiheuttaa kipua ja kärsimystä. Elämä ilman joukkoliikennettä kävisi mahdottomaksi, mutta välillä se raivostuttaa.

Teologiasta on moneksi

Pyhäkoulussa ei kerrottu, etten saa samastua opetuslapsiin, ja koulussa kannustettiin opiskelemaan matematiikkaa. Lähiökoulun loistavien naisopettajien kasvatille teologinen tiedekunta oli miesten linnake, jossa ei opiskeluaikanani ollut ainuttakaan vakituista naisopettajaa. Yritin ymmärtää niiden ajattelutapaa, jotka ovat kanssani eri mieltä ja tutkin kahden opinnäytteen verran rasismin perusteluita. Opin, että teologiaa voidaan käyttää myös alistamiseen.

Kirkko nousee seurakunnasta

Seurakunta on kirkon elämän perusta. Sen tehtävä on tukea ja auttaa ihmisiä heidän elämänsä keskellä evankeliumin ja sakramenttien kautta. Hyvä sanoma saa erilaisia ilmenemismuotoja ihmisten tarpeen ja ajan haasteiden mukaan.

Kirkko muutoksessa

Kirkostamme on vuosisatojen saatossa tullut osa esivaltaa ja sen mahtirakenteita. Elämme murroksen keskellä. Työntekijävaltaisesta organisaatiosta siirrytään kirkkoon, jossa kastetut kristityt, seurakuntalaiset ovat keskellä.

Kirkkoa kritisoidaan sisältä ja ulkoa. Syntyy kiusaus vetäytyä uskovaisuuden rauhaan tai mukautua kaikkiin virtauksiin. Kirkko on kutsuttu elämään ajan haasteet sanomansa läpi yhdessä eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa ponnistellen ja kamppaillen. Siihen tarvitaan iloa ja huumoria.

Piispa johtajana

Sooloilevaa johtajuutta juhlivassa ajassa kirkon tehtävä on korostaa yhteistyön merkitystä ja ihmisten välistä kohtalonyhteyttä. Teologiaksi käännettynä luominen, lankeemus ja lunastus liittävät kaikki toisiinsa. Yhdessä eläminen ei ole nollasummapeli, vaan yhteisvastuullinen jakaminen ja toisten kuormien kantaminen vahvistavat kaikkia. Kirkon diakoniseen vastuuseen kuuluu myös yhteiskuntakritiikki.

Piispan keskeinen tehtävä on tukea papistoa ja muita työntekijöitä heidän työssään, jotta he puolestaan voivat palvella seurakuntalaisia heidän elämässään. Kirkollinen johtajuus perustuu yhteistyöhön. Piispan on tarpeen tullen seistävä eturivissä ja oltava valmis ottamaan vastuu ja kestämään arvostelu.

Suuri osa piispan tärkeimmästä työstä tapahtuu näkymättömissä, mutta piispa on myös julkisuuden hahmo. Kirkollisen ykseyden vaaliminen ei estä osallistumasta rehelliseen keskusteluun. Erilaiset näkemykset ovat käyttövoima, kun sitoudutaan kunnioittavaan kohtaamiseen. Tarvitsemme aikuista, vastuullista, kriittistä, pelotonta ja elämän humoristisen puolen paljastavaa opetuslapseutta. Haaste on vaativa, mutta lähes kaikki tärkeät asiat ovat vaikeita.